Padasjoen viimeinen noita herätti yli sadan vuoden takaisissa paikallisissa kristityissä pelkoa ja taikauskoisuutta. Ihmiset saattoivat vaihtaa tiellä puolta, kun kansanparantaja tuli vastaan. Osa uskomuksista elää Padasjoella yhä tänä päivänä. Helena Maria ”Bekkerska” Becker (1845–1928) oli parantaja ja tietäjä aikana, jolloin lähettyvillä ei ollut apteekkeja tai lakiapua. Nyt hänen perintöään halutaan vaalia. – Hän on ollut kantava voima täällä, kertoo Beckerin sisaren kaukainen jälkeläinen Terja Heikkilä . Parantaja oli vahvatahtoinen ja kovasuinen, karski hahmo. Heikkilä ajattelee, että kyseessä oli kuori, jolla Becker suojeli itseään aikakautensa suhtautumiselta erilaiseen, vaikutusvaltaiseen naiseen. – Pahat kielet ovat puhuneet, että hän on paha noita ja pelottava. Väitettiin, että Beckerillä olisi ollut musta raamattu. Heikkilä ja muut Beckeriä tutkineet ovat tulleet tulokseen, että kyse oli mustasta muistikirjasta. Parantaja kirjasi siihen reseptejään. Puhuttua mustaa raamattua ei ole löytynyt. Heikkilä haluaa monipuolistaa kuvaa kaukaisesta isotädistään. Hän uskoo, että Becker yritti parhaansa mukaan auttaa sekä ihmisiä että eläimiä. – Hän ei tavallaan voinut ottaa sitä viimeistä toivoa ihmisiltä pois, vaan yritti auttaa ja kannustaa, kun ei ehkä ollut mitään toivoa. Aikansa supervaikuttaja Beckerin roolia yhteisössä ja koko yhteiskunnassa ymmärtää, kun tarkastelee suomalaisen yhteiskunnan rakenteita hänen elinaikanaan. Ihmisten lähettyvillä ei ollut lääkäriä tai muuta hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamaa tukea. Becker hoiti useita rooleja: auttoi sairaita, valmisti rohtoja ja antoi jopa lemmenneuvoja. Hänen luokseen tultiin hakemaan apua ympäri Suomen. Terja Heikkilä kertoo videolla Beckerin uskotuista näkijän kyvyistä: Beckeristä on vain vähäisesti yleisön nähtävillä olevia lähteitä, kertoo Padasjoen kunnan museotutkija Päivi Repo . Eri arkistoista löytyy julkaisemattomia lähteitä, esimerkiksi aikalaishaastatteluja. Näihin Repo ja Heikkilä yrittävät päästä käsiksi. – Hän on ikään kuin pudonnut pois virallisesta historiankirjoituksesta, joka on suurelta osin miesten historiaa, Repo sanoo. Nimenomaan vahvat, vaikutusvaltaiset naiset ovat osa Padasjoen historiaa. Repon mukaan tällaisia hahmoja on ollut ainakin kolme: parantaja Helena Becker, kätilö Anna Niiranen ja taiteilija Enni Id . Repon tiedossa on kaksi Beckeristä säilynyttä kuvaa. On kuva Beckeristä hänen 80-vuotispäivänään, mutta kuva ei ole alkuperäinen. Toinen säilynyt kuva näyttää Becker-vainaan hauta-arkussaan kotimökkinsä edustalla. Yle sai käyttöön alkuperäisestä kuvasta kännykkäkameralla otetun kuvan. Beckerin esikoinen kuoli vain vuorokauden ikäisenä. Kolmas lapsista, Ida Emilia , kuoli syntymänsä jälkeen isänsä väkivallan seurauksena. Lähteiden mukaan Manasse Bergman löi lapsensa kuoliaaksi lavantaudin aiheuttaman harhaisuuden seurauksena, tajusi sitten tekonsa ja hirttäytyi samana päivänä. Kirkkoa kiertävä vainaa Padasjokilaisen tarun mukaan Becker olisi uhonnut ennen kuolemaansa, että jollei hänen hautansa ympärille laiteta ketjuja, hän nousee haudastaan kiertämään Padasjoen kirkkoa. Raskaat ketjut asetettiin haudalle vasta, kun väitettiin, että Becker-vainaan hahmo oli nähty kirkolla. Heikkilä toppuuttelee hurjalta kuulostavaa legendaa: Lähellä Beckerin hautaa on vaikutusvaltaisten perheiden hautoja, joita ympäröi näyttävät ketjut. Perunkirjan mukaan Becker maksoi itse hautakivensä ketjuineen. Heikkilä arvelee, että parantaja halusi itselleenkin näyttävän haudan. Kolme sukupolvea Beckerin jälkeläisiä Sukututkimuksesta kiinnostunut Terja Heikkilä ei vielä vuosi sitten uskonut, että parantajan jälkeläisiä olisi olemassa tai että heitä voisi löytää. Toisin kävi. Noin vuotta myöhemmin Mainiemen Sahalla on kolme sukupolvea suoran verilinjan sukulaisia: Beckerin tyttären tyttären pojan tytär Marja-Liisa Loppi , hänen tyttärensä Inka Loppi ja lapsenlapsensa Alix Savolainen . He saapuivat kuulemaan juuri perustetusta Helena Maria Beckerin kulttuuriperintöyhdistyksestä. Historiallisesti merkittävän naisen muiston ei haluta kuolevan niiden sukupolvien mukana, jotka hänestä vielä tietävät. Samalla on kyse padasjokelaisen yhteisön historian säilyttämisestä.